Miten puhun tyttärelleni murrosiästä

Rintakyhmyt ovat ensimmäinen ilmaantuva muutos yli kolmella neljänneksellä tytöistä. On täysin normaalia, että toinen rinta alkaa kasvaa ennen toista, joten älä huolestu, jos tyttärellesi käy näin. Aikuisena todennäköisesti tiedät, että omat rintasi ovat hieman erikokoiset (koska loppujen lopuksi luontohan on harvoin symmetrinen).

Muita murrosiän merkkejä ovat häpykarvojen kasvu, nopeat kasvupyrähdykset ja akne.

Tyttäresi keho muuttuu kurvikkaammaksi, ja paino todennäköisesti nousee. Muista korostaa, että nämä muutokset ovat positiivisia, sillä tyttäresi saattaa sopeutua muutoksiin ja hyväksyä ne vasta ajan myötä. Vaikka yritätkin olla mukava, esitä asiat varoen. Kannattaa sanoa ennemminkin "Nuo farkut tosiaan sopivat muodoillesi" kuin "Vau – nuo farkut tosiaan korostavat leveneviä lanteitasi".

Älä ylläty, kun sanot tyttärellesi jotain täysin harmitonta, ja se saa hänet purskahtamaan itkuun ja ryntäämään ulos huoneesta. Aikuisina huomaamme, että tietyt tilanteet laukaisevat epämukavia tunteita. Kuvittele nyt, miltä lapsestasi tuntuu, kun hän käsittelee niin monia haasteita samanaikaisesti. 

Murrosiässä aivot valmistavat uusia soluja ja kehittävät eri ajattelutapoja, ja siksi lapsi voi tuntea olonsa hallitsemattomaksi, lannistetuksi ja väärinymmärretyksi.

Miten sitten voit auttaa tytärtäsi käsittelemään näitä tunnemyrskyjä? Ei ole helppoa nähdä häntä vihaisena tai surullisena, ja saatat olla aivan yhtä hämmentynyt kuin hänkin. Useimmat vanhemmat tietävät, että vanhemmuus on rankkaa, ja silti he ovat mielestään epäonnistujia, jos eivät pysty ratkaisemaan ongelmia ja kohottamaan mielialaa hetkessä.

Kysymys, jota kannattaa välttää, on: "Miksi käyttäydyt niin hullusti?". Se saa vain tyttäresi tuntemaan itsensä vielä yksinäisemmäksi ja vähemmän ymmärretyksi. Yritä selvittää, mikä on alun perin aiheuttanut turhautumisen, ja rohkaise häntä kertomaan tunteistaan. Jos et keksi mitään sanottavaa, ja tilanne kuumenee, ehdota rauhallisesti, että odotatte molemmat rauhassa hetken. Tee selväksi, että et aio rankaista tai hylätä lastasi. Selitä sen sijaan, että tarvitsette hieman tilaa hengittämiseen.

Samalla tavoin kuin muoti ja musiikki, myös tyttäresi tekemät asiat ja kommunikointitapa ovat muuttuneet sinun teiniajoistasi. Jos haluat kertoa, mitä sinä koit, käytä minä-muotoa, ettet vaikuta puhuvan hänen puolestaan. Osoita, että ymmärrät asioiden olleen eri tavoin sinun nuoruudessasi, ja ole kiinnostunut siitä, mitä tyttäresi kokee nyt. Tämä toivottavasti rohkaisee häntä myöntämään omat kokemuksensa ja tunteensa. 

Koska elämä on sekä myötä- että vastamäkeä, on järkevää jakaa murrosiän positiiviset ja negatiiviset puolet, sillä nämä ovat tyttärellesi todellisempia, ja hän pystyy eläytymään niihin paremmin. Huumorilla höystäen saatat päästä pitemmälle. Jos muistat vielä, miten kammoksuit ensimmäisiä rintsikoita (Mistä ostit ne? Miltä ne tuntuivat? Miltä ne näyttivät?), niin kerro toki kokemuksestasi. Murrosikä voi olla vakava paikka, mutta on siinä naurullekin sijansa.

Se on vaikeaa. Olet ehkä kokopäivätyössä, sinulla on muita lapsia tai paljon sitoumuksia – joskus kaikkea tätä. Mutta tyttäresi tukemiseen saattaa riittää jopa kymmenen minuuttia silloin tällöin. 

Älä välttämättä odota, että hän alkaa kysellä – hän saattaa odottaa sinun aloittavan vaikeammat keskustelut. Ole rohkea. Osa aikuisuutta on epämiellyttäväksi kokemiesi asioiden kohtaaminen. Vaikka tytär vaikuttaisi nololta, sinun rohkeutesi kannattaa ajan myötä.

Kävelylenkki, autoajelu, tee- tai kahvikupillinen keittiön pöydän ääressä – teidän kahdenkeskinen aikanne, jolloin saatte jutella keskeytyksettä – on se, mitä tarvitsette. Joistakin asioista on keskusteltava suljettujen ovien takana – ei, koska ne olisivat hävettäviä, vaan koska tyttäresi kaipaa rauhallista tilaa, jos hän puhuu avoimesti ja rehellisesti.

Jos jokin kysymys todella hämmentää sinua, kerro palaavasi aiheeseen, kun olet tutustunut siihen tai kun sinulla on ollut aikaa ajatella. Ja muista myös tehdä niin. Tyttärellesi on paljon helpompaa käydä näitä intiimejä keskusteluja, jos hän tuntee, että otat hänet vakavasti ja vastaat huolella ja harkiten.  

Muista, ettei tyttäresi ole ainut, joka tarvitsee tukea. Vanhempana onnistut tehtävässäsi vain, jos osaat pitää huolta itsestäsi. On hyvä ajatus jutella muiden, sinulle läheisten ja luotettavien vanhempien kanssa. Jo pelkkä samankaltaisten kokemusten jakaminen auttaa, kun annatte ja saatte vanhemmuuden konstikkaampia puolia koskevia neuvoja.

Kun olet allapäin, ystävälle soittaminen saattaa tuntua todella vaikealta (niin kuin sekin, että vastaisi kysymykseen "Miten jakselet?" muuta kuin "Ihan hyvin"). Mutta luultavimmin tarvitset juuri sitä. Ja jos näytät lapsellesi, että pyydät usein tukea ja neuvoja muilta ihmisiltä, hän luultavasti tuntee voivansa tehdä samoin, ja osaa kertoa vaikeistakin asioista.