Vulvodynia: kipu emättimen suulla ja intiimialueella

Faktantarkistus: Heshoo Heshar, gynekologi ja synnytyslääkäri

Emättimen suuaukon kosketusarkuus voi liittyä vulvodyniaan eli ulkosynnyttimien kipuoireyhtymään. Valitettavasti vulvodynia ei ole kovinkaan harvinainen vaiva, joten siihen kannattaa tutustua tarkemmin. Mikä se on, mikä sitä aiheuttaa ja miten kipua voi lievittää? 

• Mikä on vulvodynia?
• Vulvodynia, vestibulodynia ja vulvan vestibuliittisyndrooma
• Kipu emättimen suulla, yhdyntäkipu ja muut vulvodynian oireet
• Mikä vulvodynian aiheuttaa?
• Vulvodynia ja kuukautissuojat
• Vulvodynian hoito ja kivun lievittäminen
• Milloin hoitoon?

Vulvodynia on sisempien häpyhuulten välissä sijaitsevan emättimen suuaukon ja ulkosynnyttimien kipuoireyhtymä. Sen muita nimityksiä ovat vestibulodynia, vestibuliitti ja vulvan vestibuliittisyndrooma. Useimmissa tapauksissa kipu aktivoituu kosketuksesta. Se voi ilmetä esimerkiksi yhdynnässä, tamponia tai kuukautiskuppia laittaessa tai gynekologisen tutkimuksen yhteydessä. Moni kuvailee kipua polttavaksi, kirveleväksi tai viiltäväksi, ja hyvin kevyt kosketus riittää laukaisemaan sen. Taustalla on emättimen ja lähialueen limakalvojen ja hermojen yliherkkyys. Sen vuoksi kevytkin kosketus voi aiheuttaa todella voimakasta kipua.

On tärkeää tietää, että vaivaan on saatavana apua. Vulvodynian hoitoon voi kuulua fysioterapiaa, itsehoitoa, taustasairauksien hoitoa tai pieniä muutoksia arjessa. Oikealla hoidolla ja tuella kipu yleensä vähenee ja useimmiten paranee kokonaan. 

Huolimatta siitä, missä kipu tuntuu, sen kanssa eläminen voi olla fyysisesti ja henkisesti hyvin raskasta. Etenkin, jos kivusta joutuu kärsimään pitkään ilman selitystä.

Häpyalueen eli vulvan kivulla on monta lääketieteellistä nimitystä. Tämä voi olla hämmentävää – siksi määrittelimme käsitteet, joita lääkäri saattaa käyttää.

Vestibuliitti on vulvodynian muoto, jossa emättimen suuaukon ja eteisen koskettaminen aiheuttaa kipua. Arkikielessä puhutaan usein pelkästä vulvodyniasta, mutta diagnoosi on vestibulodynia tai vulvan vestibuliittisyndrooma. Kipu voi olla joko jatkuvaa tai provosoituvaa eli kosketuksesta aiheutuvaa.

Joskus puhutaan provosoituvasta vulvodyniasta, mutta sillä voidaan tarkoittaa myös muiden vulvan osien kipua, joka aiheutuu kosketuksesta. Eri alatyyppien nimet viittaavat siis siihen, missä kipu tuntuu ja millaista se on.

Yleisin vulvodynian muoto on vestibulodynia, jossa kipu, kirvely tai polttelu tuntuu aivan emättimen suulla. On kuitenkin hyvin yksilöllistä, miltä kipu tuntuu ja mikä sitä laukaisee. Monilla on nimenomaan kosketusarkuutta, mutta kipu voi myös alkaa vasta jonkin ajan kuluttua kosketuksesta tai jatkua polttavana tunteena. Yleisiä oireita ovat esimerkiksi seuraavat:

• Kirvelevä tai polttava kipu, kun emättimen suuaukkoa kosketetaan.
• Yhdyntäkipu, emätinkipu tamponia tai kuukautiskuppia laittaessa tai sormella koskettaessa.
• Paineluarkuus, jossa kevytkin painallus tuntuu viiltävänä kipuna.
• Kosketuksen jälkeen jatkuva kipu.
• Emättimen aukon punoitus tai ärsytys.
• Ihon arkuus tai yliherkkyys.
• Vaikeus rentouttaa lantionpohjaa kivun vuoksi.

Jos jokin näistä oireista kuulostaa tutulta, hakeudu terveydenhuollon vastaanotolle, jotta saat apua ja neuvoja.

Vulvodynian taustalla on useimmiten yhdistelmä erilaisia tekijöitä, joiden vuoksi ulkosynnyttimien limakalvot, hermot ja lihakset ovat herkistyneet. Hormonivaihtelut, ärsytys, infektiot ja lantionpohjan lihasten kireys voivat kaikki vaikuttaa osaltaan. Limakalvot ovat tyypillisesti kuivat ja ohentuneet – tätä tapahtuu eri elämänvaiheissa. Monilla oireita ilmenee raskauden aikana tai synnytyksen jälkeen, kun keho keskittyy toipumaan ja hormonitasot heittelevät. Imetyksen aikana estrogeenitaso on usein hieman tavallista alhaisempi, jolloin limakalvot voivat ärtyä herkemmin.

Samoin vaihdevuosien aikana estrogeenitasot muuttuvat ja ulkosynnyttimien limakalvo voi olla tavallista kuivempi tai arempi. Joillakin vulvodynian oireiden alkamista edeltää toistuva hiivatulehdus tai vaihe, jossa on ollut kivuliaita yhdyntöjä, lantionpohjan kireyttä tai yksinkertaisesti stressiä, joka on tuntunut oireina kehossa. Mikä tahansa kiputilan onkaan laukaissut, on tärkeää tietää, että siihen voi saada apua. Kenenkään ei pidä joutua kärsimään jatkuvasta kivusta.

Vulvodyniasta kärsivän kannattaa miettiä kuukautissuojan valintaa. Se voi vaikuttaa huomattavasti intiimialueen vointiin kuukautisten aikana! Moni kokee, että pehmeä side tai muu ulkoinen suoja tuntuu mukavammalta kuin emättimeen vietävä sisäinen suoja (tamponi tai kuukautis- eli kuukuppi). Myös herkälle iholle suunnitellut, hellävaraiset pikkuhousunsuojat voivat parantaa mukavuutta. Ylipäätään kannattaa suosia ohuita, hengittäviä ja pehmeitä materiaaleja, sillä ne vähentävät hankausta ja ärsytystä. Tärkeintä on kuunnella omaa kehoa ja valita päivän kunnon, fiiliksen ja oman maun mukaan, mitä alushousuihin milloinkin laittaa. 

Vulvodynian ja vestibulodynian hoidossa arjen pienistä muutoksista voi olla paljon apua. Moni voi paremmin, kun käyttää intiimialueelle erityisen hellävaraisia tuotteita. Saippuan jättäminen pois ja varovainen alapesu haalealla vedellä tai miedolla intiimipesugeelillä on hyvä alku. Lisäksi voi koettaa vähentää kitkaa ja hankausta välttämällä tiukkoja vaatteita, karheita materiaaleja ja kaikenlaista kosketusta, johon keho ei ole tällä hetkellä valmis. Jotkut saavat apua rentoutusharjoituksista tai lantionpohjan fysioterapiasta. Ne voivat lievittää oireita etenkin, jos lihakset ovat jäykistyneet kroonisesta kivusta. Kenties kaikkein tärkein ohje on ottaa vulvodynian oireet vakavasti ja hakea tarvittaessa apua. Kipua ei tarvitse sietää!

Jos kipu emättimen suulla on jatkunut jonkin aikaa tai alkaa vaikuttaa arkeen, seksielämään tai tuntemuksiin omasta kehosta, se on hyvä ottaa puheeksi jonkun kanssa. Samoin kannattaa hakea apua, jos alkaa vältellä kosketusta tai pelätä gynekologille menoa.

Intiimialueella tuntuva kipu saattaa liittyä moneen eri asiaan. Joskus kosketuksen laukaisema kipu voikin liittyä johonkin muuhun vaivaan, esimerkiksi endometrioosiin. Mutta olipa syy mikä hyvänsä, siihen on aina oikeus hakea apua. Ei ole olemassa tiettyä kipurajaa, jota enemmän pitää sattua, ennen kuin voi hakeutua esimerkiksi terveyskeskukseen. Avun hakeminen kipuun on itsestä huolehtimista!